Moralisoijat ovat sitten ihania

Tänään ihan hyvä päivä. Lopputyöhommat meni tosi hyvin eteenpäin, ei siinä mitään. Mutta alkoi taas ahdistamaan sosiaalielämä, kiitos erään luokkatoverini ja hänen syyllistävän puheensa ja asenteensa. Helvetti, minkä minä sille voin jos ympärilläni olevat ihmiset eivät tule keskenään toimeen? Onko se niin väärin että yritän tehdä oman oloni siedettäväksi sen sijaan että kulutan kaiken energiani muiden tyydyttämiseen? Eivätkä ne ole ikinä tyytyväisiä. Teeppä kerrankin itse omat päätöksesi ja vähintään yhdestä suunnasta sataa paskaa niskaan. Koita miellyttää toista osapuolta ja saat syytöstä toiselta puolelta. Alan olla kovin väsynyt ja kyllästynyt tähän...fiaskoon...joka tällä hetkellä pyörii ympärilläni. Pitäisi varmaan ryhtyä erakoksi ja tiuskia kaikille, siten olisin reilu ja tasapuolinen joka ikiselle hiton ihmiselle eikä tarvitsisi tuntea oloani ihmishirviöksi asioista joita joko teen tai yleensä jätän tekemättä >_> Anteeksi jos vaikutan itsekkäältä. Anteeksi jos asetan omat tarpeeni muiden edelle. Mutta olen vain yksi minä. En voi jakautua moneksi osaksi tai erakoitua. Ja olen väsynyt ja kyllästynyt saamaan rintakipuja jokikisestä asiasta jota sosiaalielämässäni teen ja josta jälkeenpäin saan kuulla. On muutenkin stressi päällä, älkää kiltit pahentako sitä. Muuten en kestä. Tunnun muutenkin hajoavan päivä päivältä yhä enemmän, sekä fyysisesti että henkisesti. Älkää vaatiko minulta enempää kuin tällä hetkellä kykenen antamaan.