takaisin parantolaan

Kävin sitten melkein viikon pikku levolla kotipuolessa. Lekurit eivät oikeastaan osanneet auttaa, sain jotain mömmöjä taas vaihteeksi. Mutta sen sain tietää että tarvitsen lasit, ja että se selittää niskakipuja. Ei tietenkään kaikkia mutta joitakin. Oli muutenkin mukava viettää aikaa kavereiden kanssa, ja viikonloppua rakkaan ihmisen seurassa. Arkeen palaaminen on vaan vähän vaikeaa. Juuri kun sain uskoteltua itselleni ettei eräs elämääni hämmentävä ihminen ole niin rasittava kuin muistelin, kyseinen ihminen todisti uskotteluni heti vääräksi -_- ja joudun kestämään vielä pari viikkoa sitä kauheata anteeksipyytelyä siitä että vastaa vaikkapa "söin jo pekonia aamiaiseksi, joten en taida tänään ottaa lättyjä" tai "saa nähdä tulenko alakertaan". Kauhean tekoviatonta käytöstä, sanon minä. Oikein kuvottaa katsoa miten moneen ihmiseen se tehoaa. En tajua mikä sen ihmisen ongelma on, mutta päätellen käytöksestä se on aika helvetin iso -u- ha ha ha.